2. kesäkuuta 2015

Sleeping Bear Sand Dynes

Pari viikkoa sitten otin koulusta päivän vapaata ja lähdettiin hostien ja Kaisan kanssa päiväretkelle pohjoiseen. Päivän ohjelmaan kuului shoppailua Traverse Cityssa ja Sleeping Bear Sand Dynes. Hiekkadyynit on äänestetty USA:n kauneimmaksi paikaksi ja näkymät oli kieltämättä hienot. Järvi näytti trooppiselta turkoosine veteneen ja pitkine hiekkarantoineen. Myös tie, joka mutkitteli ylös dyyneille, oli kaunis vaaleanvihreän metsän keskellä. Mukava irtiotto kouluviikosta ja päästiin näkemään vähän erilainen puoli Michiganista!



Pari uhkarohkeaa kiipesi rinnettä ylös, mutta pysähtyivät parin minuutin välein lepäämään. Vielä oli matkaa reilusti yli puolet jäljellä!













24. toukokuuta 2015

Everything has to come to an end, sometime

Kolme päivää koulua, track miitti, baccalaurette, states finaalit, graduation, läksiäiset, laukkujen pakkaaminen, hyvästien sanominen ja lentokentälle ajaminen. Siinä pääkohdat mitä vaihtovuodestani on jäljellä. Ensimmäisellä viikolla täällä ollessani edessä olevat yhdeksän kuukautta tuntuivat mahdottomilta ja ylitsepääsettömän pitkältä ajalta. 271 päivää kuitenkin vierähti silmänräpäyksessä ja tässä sitä ollaan: pari viikkoa vaihtovuotta jäljellä. Innostus kotiinpaluusta on vaihtunut pelkoon ja epävarmuuteen. Aikaa on liian vähän, mitä jos kotona oleminen ei olekaan niin hienoa, mitä olen itselle näiden yhdeksän kuukauden aikana uskotellut? Count down appin tarkistamisen lopetin aikaa sitten, kun pikajuoksua vähenevät päivät alkoivat ahdistamaan. Takaraivossa kuitenkin muistuttaa pieni ääni koko ajan siitä, miten vähän aikaa on jäljellä ja kuinka pian Amerikan vuosi on ohi.

Vaihtovuoteen kuului valtavasti ihania muistoja, uusia kokemuksia, itsensä ylittämistä, kantapään kautta oppimista, itkuja, nauruja, uusia ihmisiä, ja erilaisista tilanteista selviytymistä. Vajaan vuoden aikana toisessa maassa oppii paljon, ja mielipiteet muuttuvat suuntaan ja toiseen. Arvostus omaa kotimaata kohden kasvaa ja ymmärrys siitä, mikä itselle on tärkeää. En löytänyt unema-ammattiani, eikä vieläkään ole mitään hajua, minne suuntaan opiskelemaan lukion jälkeen, mutta ei se ollut tämän vuoden tarkoituskaan. Ymmärsin, miten ainutlaatuinen kokemus on saada elää toinen täysin erilainen elämä, ja oppia uusia asioita erilaisilta ihmisiltä. Mikään muu ei kuvaa vaihtovuotta paremmin, kuin lausahdus "Exchange isn't a year in your life. It's a life in a year." 

Kaikki kaverit sekä täällä että Suomessa suunnittelevat lukiosta valmistumista ja yliopiston aloittamista. Kieltämättä olisi mukava päästä aloittamaan yliopistoelämä ja jatkaa eteenpäin, mutta niin kuin koulun palkitsemisseremoniassakin sanoin, graduationin jälkeen olen menossa takaisin lukioon. Vaihtovuosi on kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta vuoden viimästymisen arvoinen, eikä täällä opittuja asioita voi oppia koulukirjoista. Lukuisat hampaankiristykset ja ilon ja onnistumisen hetket antavat muisteltavaa kiikkutuolipäiville asti ja saavat varmasti hymyn huulille useita kertoja kotiinpaluun jälkeenkin. Nyt kuitenkin nautin viimeisistä päivistä täällä rapakon toisella puolella, ennen kuin astun koneeseen ja suuntaan takaisin Suomeen, kotiin.


23. toukokuuta 2015

PROM 2K15

Monelle kouluvuoden kohokohta, prom, koitti pari viikkoa sitten viikonloppuna. Vuosi sitten vanhat tanssineena osasin päästää itseni helpommalla ja halvemmalla ja mekonkin sain lainaan kaverilta. Ennen tanssiaisia räpsittiin kuvia tihkusateessa kaverin luona, mistä suunnattiin golf klubille, jossa prom järjestettiin. Junior-luokka vastasi koristeluista, ja teemana oli 1920-luvun tyyliin All That Jazz. Illana aikana syötiin, otettiin paljon kuvia.,tanssittiin jalat kipeiksi, käytiin läpi mock-election ja valittiin prom king and queen. Oli tosi hauskaa, vaikka koko ilta tuntui olevan viidessä minuutissa ohi. Aika kiitää ohi joka päivä vain nopeammin ja nopeammin! Prom paikalta suunnattiin afterpartyihin kaverin luokse, joka oli koristellut ladon juhlakuntoon mustavaloja ja neonkoristeita myöten. Yöllä tanssiittiin lisää ja lämmiteltiin valtavan bonfiren ympärillä. Vaikkei kaikki mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, oli prom ikimuistoinen kokemus!
















































































28. huhtikuuta 2015

Go Detroit Tigers!

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin Detroittiin katsomaan Detroit Tigersien baseball peliä. Parin, kolmen ajotunnin jälkeen laitettiin auto parkkiin ja suunnattiin Detroitin keskustassa olevalla baseball stadiumille. Stadiumin sisällä oli paljon ruokakojuja ja fanitavarakauppoja, mutta korkeat hinnat sai kukkaron pysymään laukussa. Ennen peliä käytiin ottamassa kuvia kentästä ja katsomassa, kun työntekijät laittoivat kentää kuntoon. Koko baseball peli oli periamerikkalainen tapahtuma kiss cameineen ja pop cornia ja hot dogeja myyvine työntekijöineen. Tigers voitti Chicago White Sox 9-1, eli hyvä kotipeli siis! 


Cracker Jack's on perinteinen baseball herkku vuosikymmenten takaa.
Muutama onnekasta kosittin ja pyydettiin promiin söpösti isolla valotaululla.

Täällä alkoi track kausi muutama viikko sitten ja siitä lähtien aika on kulunut track harkoissa ja miiteissä. Ensimmäiset mitalitkin on jo tullut napattua kotiin. Viime viikolla maanantaina tuli koettua jotain, mitä lapsena on aina toivonut: koulusta meni sähköt poikki! Muutama tunti mentiin varageneraattoreiden avulla, mutta lopulta päästiin kotiin yhdentoista jälkeen. Pimeässä koulussa seikkailu ja aikainen kotiinpääsy piristi maanantaita kummasti! Mutta siinä ei vielä ollut tarpeeksi yhdelle viikolle, keskiviikkoaamuna nimittäin kioski- ja varastorakennus yleisurheilukentän vieressä oli palanut maan tasalle. Edellispäivän miitissä oli ollut virtaongelmia ja seuraavana aamuna koko rakennus oli poissa. Samalla meni kaikki kiekot ja kuulat ja muut track tarvikkeet. Kauden isoin kotimiitti jouduttiin perumaan perjantaina, kun kentälle ei saatu sähköä, joka ennen oli vedetty kioskirakennuksesta. Tällä viikolla kuitenkin yritetään saada pienempi kotimiitti juostua, toivottavasti onnistuu! 

9. huhtikuuta 2015

Place where dreams come true

Kaksi päivää Universal Stuodiossa olivat aivan mahtavia! Kuumasta aurinkopaisteesta ja tuntien jonottamisesta huolimatta nautitiin ajasta täysillä ja räpsittiin satoja kuvia. Harry Potter maailma oli kuin dream come true ja tuntui, kuin olisi ihan oikeasti ollut elokuvassa. Kaikki pienet yksityiskohdat Viistokujan ja Tylyahon kaupoista Tylypahkaan ja  kermakaljaan ja kurpitsamehuun olivat viimeisen päälle kirjojen ja elokuvien mukaisia. Ollivanderin kaupassa pääsi valitsemaan oman taikasauvan persoonallisuuden mukaan ja Madame Malkin'sista sai ostaa kaapuja ja muita vaatteita joka tuvan väreissä. Weasleyn veljesten pilakaupasta sai Bertie Bottin jokamaun rakeita ja suklaasammakoita ja joka kerta, kun joku osti fretin, se nimettiin koko kaupan kuullen. Viistokujalta pääsi pikajunalla Tylypahkaan ja laiturille 9 3/4 astuttiin asiaankuuluvasti seinän läpi. Tylypahkassa ja Viistokujalla Irvetan pankissa oli 3D-vuoristoradat, joissa tuntui, kuin olisi ollut tarinassa mukana. Parhaat vuoristoradat ikinä! Välillä tankattiin Kolmessa luudanvarressa ja siemailtiin kermakaljaa, joka oli erikosta, mutta tosi hyvää. Rakastuin koko paikkaan ja olisin voinut muuttaa Tylyahoon!



Hagridin mökki.

So fluffy!
Maailman suurin Hard Rock Cafe.
Iltaisin oli näyttävä ja pitkä Mardi Grass -kulkue, jossa yleisöön heitettiin satoja helminauhoja Mardi Grass hengen mukaisesti.
Tämä kyltti kuvaa loman tunnelmia täydellisesti!